Breitenfeldin kentällä saavutetun komean voiton jälkeen Hakkapeliittoja ja muita joukkoja kohtasi kuitenkin suuri onnettomuus ja suru, kun aina joukkojensa edessä ratsastanut kuningas Kustaa II Adolf kaatui sankarillisesti Lűtzenin taistelussa. Tapahtumat alkoivat pienen Lützenin kylän lähettyvillä 6. marraskuuta 1932. Marraskuinen aamu ei juuri valjennut, vaan taistelukenttää peitti sakea sumu. Sotilaat tuskin näkivät eteensä mutta Ruotsin armeija lähti kuitenkin etenemään kahdessa kahdessa peräkkäisessä rintamalinjassa kohden vihollista. Keskellä kulki jalkaväki ja sen molemmin puolin ratsuväki, Suomalainen noin 700 miehen vahvuinen ratsuväki oli taistelua johtavan kuninkaan suosikkijoukko. Ennen taistelun alkua hallitsija ilmaisi luottamuksensa sen johtasjalle Torsten Stålhandskelle. Luottamuksensa osoituksena Kustaa Adolf oli sijoittanut tämän joukon ratkaisupaikalle taisteluryhmityksen oikealle sivustalle. Vihollisen joukkoja johti von Pappenheim, joka haavoittui kuolettavasti hakkapeliittojen kuulista. Kustaa II Adolf kävi uhkarohkeaan vastahyökkäykseen; tiheässä sumussa hän kuitenkin joutui keskelle vihallisjoukkoja. Selkään sattunut vihollisen kuula lopetti kuuluisan kuninkaan elämän, jonka hän oli uhrannut uskonnon ja vapauden puolesta. Suomalainen Torsten Stolhandske johti taistelun loppuun. Kummatkin osapuolet olivat menettäneet 4000-5000 sotilasta kaatuneina haavoittuneista puhumattakaan. Protestanteille ja erityisesti Ruotsille tappio oli suuri. Vielä nykyisin vietetään Kustaa Adolfin-päivää kuudentena marraskuuta kuninkaan muiston kunniaksi.
Lützenin taistelukentän reunalle ruotsalaiset rakennuttivat muistoalueen kirkkoineen, museoineen ja muistopatsaineen. Alue on näkemisen arvoinen ja suomalaisten osuutta taisteluissa on korostettu monilla alueen regvisiitoilla. Tie Leipzigista on hyvin merkitty ja parkkipaikkoja löytyy tarpeeksi.
